"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

perjantai 5. lokakuuta 2012

Matkan tällä puolen

Saavuin sunnuntaina, ihan kuin kotiin tulisi. Tai ehkä jonnekin vähän kauemmas, mutta silti lähellä; jonnekin, jossa ei jatkuvasti käy, muttei kuitenkaan ole ulkomailla. Illanistujaiset kavereiden kanssa tuntuvat siltä, kuin viime kerrasta ei olisi kauhean kauaa, eikä kovin moni asia ole muuttunut. Mieleen palaa taas tuttuja asioita; halpa ruoka, vaihteleva sää, kohteliaat ihmiset, asuntojen kylmyys, ja siitä johtuva brace yourself -fiilis pytylle istuessa. Ja se Edinburghin panimohaju.

Sää on ollut mitä parhain, aurinkoista, vain lyhyitä sadekuuroja välillä. Kylmää on, muttei liian. Täällä on vielä vihreää, Princes street gardens on upea vihreine nurmikkoineen, vihreät ja keltaiset puut vuorottelevat maisemassa. Alkusyksyä parhaimmillaan. Säilyisipä tämä tällaisena.

Näinä aurinkoisina päivinä, syödessäni aamupalaa lempikahvilassa, tai kävellessäni pitkin kaupungin katuja uusien kaupunginosien läpi, kädessäni chai latte valkoisessa take away -mukissa ajattelen, että kyllä, tänne minä kuulun. Täällä tuntuu hyvältä.

Eikä pieni sadekaan haittaa, kun matkalaukusta saa kuivat sukat.

weheartit

2 kommenttia:

  1. Tuo kirjoitus on ihan kuin mun suusta! Kävin Skotlannissa ekan kerran vuonna 2010 ja nyt muutettuani tänne Edinburghiin tuntuu kuin olisi tullut kotiin. :)

    (eksyin sattumalta sun blogiin, oli pakko koemmntoida!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Tosi hauska huomata, että tätä joku lukeekin :)

    En tiedä mikä tuossa maassa ja kaupungissa on, kai "se jokin". Juuri eilen selostin vanhemmille kaikkia briteissä asumisen huonoja puolia (pääasiassa asuntojen puutteita ja ongelmia), ja he kysyivät, että haluatko ihan varmasti muuttaa sinne. Eihän siinä ehkä ole järkeä, mutta kyllä haluan!

    VastaaPoista